Vapaan lehmän maitoa on moneksi

Vapaus ja eläinten hyvinvointi korostuvat kotieläintuotannossa ja elintarvikkeiden brändeissä, oli kyse sitten vapaaporsituksesta, vapaan kanan munista tai vapaan lehmän maidosta. Maidossa vapaa-termillä tavanomaisen ja luomumaidon välissä voidaan kuitenkin tarkoittaa useita erilaisia vastuullisuus- ja eläinten hyvinvointikriteereitä.

Eettisen maidontuotannon perusteella markkinoitavien maitojen ja niistä valmistettujen maitotuotteiden valikoimasta ei ole pulaa kauppojen hyllyillä. On Juustoportin ja Valion vapaan lehmän maitoa, Lidlin Ilona – hyvin voivan lehmän maitoa, Arlan yhden tilan luomumaitoa ja muidenkin valmistajien luomumaitoa.
Yhteistä eri vapaan lehmän maitojen määritelmille on, ettei sitä ole. Yritykset ovat voineet määritellä vapaan lehmän maitonsa ehtoineen vapaasti, ja sen vastuullisuuden todentamisessa ne käyttävät eri arviointimenetelmiä kuten Welfare Quality -mittaristoa.
Valio aloitti luomumaidon tuotannon jo 1990-luvulla ja vuonna 2015 jalasjärveläinen maidonjalostaja Juustoportti Oy lanseerasi ensimmäisenä termin vapaan lehmän maito. Kyse oli aluksi pihattomaidosta erilaisilla hyvinvointilisäyksillä täydennettynä.
Sen jälkeen Juustoportti tarkensi ja tiukensi vapaan lehmän maidon kriteerejä, muun muassa lehmien ulkoilussa ja terveydessä, sekä otti käyttöön ulkopuolisen auditoinnin.
Viime syksynä myös Valio lanseerasi oman vapaan lehmän maitonsa, joka kattaa kaikki perusmaidot. Sen kriteerinä on pihattomaito sekä tietyt hyvinvointivaatimukset kuten vastuullisuuslisän ehtojen täyttäminen.
Valion vapaan lehmän maidon kriteerit poikkesivat Juustoportin vastaavasta, sillä ne eivät edellytä esimerkiksi ulkoilumahdollisuutta tai ulkopuolista auditointia. Tämä synnytti julkisen keskustelun ja johti pieneen nokitteluun Valion ja Juustoportin kesken vapaan lehmän maidon vaatimuksista.

Tutkija: kriteereissä oikea painotus
Eri yritysten vapaan lehmän maitojen kriteereissä on kaikkiaan otettu huomioon olennaisia tekijöitä lehmän hyvinvoinnin kannalta, kiittelee eläinten hyvinvoinnin tutkija, dosentti Marianna Norring Helsingin yliopistosta. Niitä ovat esimerkiksi vapaus liikkua ja ulkoilla, lehmien terveys sekä luotettava todentamistapa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että tämänkaltaisissa määrittelyissä on aina omat viestinnälliset haasteensa. Miten kertoa asia kuluttajalle tarpeeksi yksinkertaisella tavalla ilman, että tätä tarvitsee alkaa opettaa.
”Esimerkiksi nupoutuksen hyvinvoinnille edullisten tai haitallisten käytäntöjen esille tuominen menee jo niin syvälle yksityiskohtiin, että se on liian suuri oppimistehtävä maitopurkkia hamuavalle kuluttajalle.
”Asian ajaisivat laatuluokitus ja -merkki, jolloin kuluttaja antaa luokittelijalle vastuun ottaa luokitukseen mukaan keskeisimmät asiat. Silloin kuluttajan ei tarvitsisi omaksua niin paljoa tietoa”, Norring pohtii.
Pihaton merkitys ja eroavuus parsinavettaan on hänen mukaansa hyvin keskeinen lehmän hyvinvoinnille. Jalalliselle eläimelle vapaus liikkua on tärkeä, ja pihatossa lehmä voi tehdä itse valintoja ympäristössään.
”Ei voi kuitenkaan yleistää, että jokainen lehmä kärsii parressa. Jollekin lehmälle se voi olla jopa parempi vaihtoehto, jos se ei pärjää porukassa tai jos sen ei tarvitse kävellä huonoilla jaloilla.”
Liikkumisessa on hänen mukaansa vielä parempi, jos eläin pääsee vapaasti valitsemaan sisä- tai ulko-olosuhteet ja lämpötilan. Laitumen hyvää tekevä vaikutus on kiistaton ja sitä tukevaa tutkimustietoa on paljon.
”Jo jaloittelutarhakin on hyödyllinen, koska eläin pääsee sinne vapaasti ulkoilemaan.”
Norring korostaa vapaan lehmän maidon kriteereihin kuuluvan Welfare Quality – hyvinvoinnin arviointimenetelmän luotettavuutta. Sen etuina ovat tieteellisyys, riippumattomuus ja kansainvälisyys.
”Kun arvioija on ulkopuolinen, se poistaa mahdollisuuden vetää kotiinpäin. Yritysten omassa luokittelussa voidaan tietoisesti korostaa omia hyviä puolia ja unohtaa kehittämiskohteet”, hän huomauttaa.
Hyvinvoinnin kannalta kehitettävää Norring löytää lehmien terveydestä ja eliniästä. Maidontuotannossa on keskitytty keskituotoksen nostamiseen siinä onnistuen, mikä samalla kuitenkin rasittaa lehmien elimistöä, utareterveyttä ja jalkoja. Ne voivat johtaa ennenaikaisiin poistoihin.
”Se on yleinen ongelma maidontuotannossa kaikkialla”, hän korostaa.

Lue koko 7-sivuinen juttukokonaisuus vapaan lehmän maidosta KMVETin numerosta 3/2020