Salmonella on aina shokki kotieläintilalla
Tänä vuonna salmonella on todettu lokakuun loppuun mennessä 16 kotieläintilalla. Positiivinen salmonellanäyte on kotieläintuottajalle aina shokki. Useimmiten se paljastuu omavalvontanäytteistä ja levittäjänä ovat linnut tai jyrsijät. Salmonella ei ole tilalle maailmanloppu, sillä Suomi on myös salmonellasaneerauksen huippumaa. Ylimääräistä harmia ja stressiä siitä kuitenkin aina koituu. Kustannukset voivat olla myös melkoisia.
Salmonellatapauksia todetaan suomalaisilla kotieläintiloilla vuosittain parisenkymmentä kappaletta, kertoo Eläinten terveys ETT:n asiantuntijaeläinlääkäri ja tautisaneerauskonsultti Olli Ruoho.
Määrä on pysynyt tällä tasolla koko 2000-luvun. ”Salmonellaa löytyy vuosittain yleensä noin kymmeneltä nautatilalta ja muutamilta sika- ja siipikarjatiloilta”, Ruoho kertoo.
Tänä vuonna sikatiloja oli 10 tapausta, mutta neljä niistä oli saanut tartunnan salmonellapositiivisilta porsastuotantotiloilta porsaiden mukana. Kolmella nautatilalla ja kolmella siipikarjatilalla on myös todettu salmonellaa tämän vuoden aikana.
Suurin osa tapauksista on ympäristöperäisiä tartuntoja, eli salmonella on levinnyt rehuihin, kuivikkeisiin, eläinten juomaveteen tai ruokintalaitteisiin lintujen tai jyrsijöiden ulosteiden mukana. Yhdessä tapauksessa todennäköisin leviämisreitti oli lämpökäsittelemätön tuontivalkuaisrehu.
Nämä ovat Ruohon mukaan myös ne yleisimmät salmonellan tartuntalähteet. ”Suuria rehuperäisiä epidemioita ei ole ollut moneen vuoteen, mutta lämpökäsittelemättömästä valkuaisrehusta löytyy salmonellaa maahantuontitutkimusten yhteydessä useita kertoja vuodessa. Tällaiset rehuerät joko käsitellään salmonellan tuhoamiseksi ja tutkitaan uudelleen tai palautetaan lähtömaahan.”
Suuri riski piilee myös osto- ja välityseläimissä. Salmonellatestaamatonta pitoeläintä ei pitäisi koskaan siirtää tilalta toiselle. Esimerkiksi hiehohotellille salmonella saattaa levitä tätä reittiä.
Saneeraus opittiin 90-luvulla
Suurin nautapuolen salmonellaepidemia oli vuoden 1995 Koskenkorvan rehutehtaan salmonella, joka saastutti noin 200 nautatilaa. Seuraava epidemia puhkesi vuonna 2009 Raision rehutehtaan rehuista sika- ja munantuotantotiloille.
Molemmissa tapauksissa todennäköisin tartunnan syy oli se, että salmonellaa sisältävä tuontivalkuaisrehu oli päässyt saastuttamaan tehtaan tuotantolaitteet, ja salmonella levisi rehujen mukana kotieläintiloille.
Ruohon mukaan Koskenkorvan epidemia opetti saneerauskäytännöt, eli käytännössä sen, miten salmonellasta päästään eroon, mistä kannattaa ottaa näytteitä ja mitä toimenpiteitä tehdä.
Sitä ennen salmonellan häviämiseen maatilalta saattoi mennä jopa neljäkin vuotta. ”Aikoinaan otettiin lähinnä näytteitä ja odoteltiin, että salmonella häviäisi itsestään.” Nykyisin siihen menee puolisen vuotta, hankalissa tapauksissa vähän pidempään, ja saneeraaminen on suunnitelmallista ja aktiivista.
Olli Ruoho oli Koskenkorvan epidemian aikaan kunnaneläinlääkärinä, ja keskittyi pelkkään saneeraukseen pahimpien kuukausien ajan.
ETT:lle Ruoho siirtyi 2000-luvun alussa. Häntä voi hyvällä syyllä pitää salmonellasaneerauksen parhaimpana asiantuntijana Suomessa – tai jopa maailmassa, salmonellasaneerauksia kun ei Suomen, Ruotsin ja Norjan ulkopuolella juuri tehdä. Muualla maailmassa ei oikeastaan edes uskota, että salmonellan saneeraaminen on mahdollista.
Maatilojen salmonellatapauksissa Ruohon neuvoja kysytään säännöllisesti, ja hän myös kouluttaa muita eläinlääkäreitä asiassa.
Salmonella on tuottajalle shokki
Salmonellan löytyminen on tuottajalle aina valtava shokki. Ruohon mukaan alussa onkin tärkeintä rauhoittaa tuottajaa. ”Jokaisesta saneerauksesta on kuitenkin selvitty.”
Teksti Annaleena Ylhäinen, kuvat ETT
Lue koko juttu KMVETin numerosta 6/2017