Säädösten ja selkeiden ohjeiden puute haittaa vapaaporsituksen etenemistä

Porsituskarsinat uudistuvat vauhdilla. Vapaaporsitukseen siirtymisessä ovat olleet hyvinä kannustimina sekä hyvinvointikorvaus että teurastamon tuottajilleen maksama lisähinta. Asiaan kannattaa kuitenkin perehtyä ja miettiä rauhassa, millaisen kokonaisuuden omaan sikalaansa haluaa. Vapaaporsitukseen on tarjolla useita karsinaratkaisuja, mutta kotimaista käyttäjäkokemusta on vielä vähän.

Vapaata porsimista ja imetystä tuetaan jatkossakin

Kuten koko uusi eläinten hyvinvointilaki, myös vapaaporsitukseen ja -imetykseen liittyvät pykälät jäivät keväällä pöydälle, kun hallitus kaatui. Seuraavaksi asetettaneen kokonaan uusi työryhmä miettimään, miten asioita ohjeistetaan tulevalla ohjelmakaudella.

“Uuteen hallitusohjelmaan kirjattiin, että vapaaporsitukseen siirtymistä tullaan tukemaan”, toteaa erityisasiantuntija Susanna Ahlström maa- ja metsätalousministeriöstä. “Keinot ovat samat kuin tähänkin asti, eli eläinten hyvinvointikorvaus ja investointituki.”

Uudella ohjelmakaudella tultaneen täsmentämään sekä tuettavien investointien ohjeita että hyvinvointikorvauksen ehtoja.

“Ainakin emakon osalta tullaan ohjeistamaan niin, että sen pitää päästä kääntymään hyvin ympäri. Vielä ei tiedetä, miten tämä arvioidaan. Lopullista kantaa ei ole otettu siihenkään, miten pitkään emakko saa olla porsimisen yhteydessä kiinni.”

“Suunnitteilla ei ole, että vapaaporsitusta kirjattaisiin lainsäädäntöön. Tai paremmin niin, että sen kirjaamiselle ei ole pakottavaa aikarajaa.”

Toistaiseksi eletään kuitenkin nykyisen eläinsuojelulain mukaan. Sitä noudattavat myös tuettavien investointien ohjeet. Eläinten hyvinvointikorvaukseen tulee ensi vuodelle osakarsinamalli, joka mahdollistaa vapaaporsituksen tai -imetyksen kokeilemisen tuetusti osalla porsituskarsinoista.

Suunnittelija toivoo ohjenuoraksi selkeitä mittoja

Suunnittelijan pöydän takaa katsottuna porsituskarsinoiden piirtämisessä on haasteensa.

“Ainut ohje on se, että karsinan kokonaispinta-alan pitää olla kuusi neliömetriä ja porsailla pitää olla vähintään neliön verran omaa tilaa”, listaa rakennussuunnittelija Hannu Rintasalo FarmPlan Oy:stä.

“Kokemusta siitä, millainen vapaaporsituskarsinan oikein tulisi olla, ei kuitenkaan Suomessa ole. Muissa maissa tehtyjen tutkimusten soveltaminen ei aina onnistu.”

Myös Rintasalo pitää tärkeänä sitä, että emakolla olisi vapaana porsiessaan riittävästi tilaa.

“Väliä on silläkin, miten neliöt karsinassa asettuvat ja missä kohtaa ja miten paljon on ritilää. Suomalaisen lainsäädännön mukainen 50 prosenttia kiinteää ja 50 prosenttia ritilää ei välttämättä ole paras mahdollinen vapaaporsituskarsinassa, kun kokonaisneliömäärä on melko suuri.”

Rintasalo haluaisi piirtää karsinoita sellaisilla ohjeilla, ettei mittauksissa olisi tulkinnanvaraa, vaan sekä rakennusvaiheessa että myöhemmin tarkastuksen osuessa kohdalle mitat olisivat selkeitä.

“Jossain sovelletaan porsituskarsinoiden mitoitukseen samaa ajatusmallia kuin vaikkapa yleisiin tiloihin invavessoja rakennettaessa. Määritetään, minkäkokoinen ympyrä pitää mahtua karsinan vapaalle alueelle. Kunhan ympyrän halkaisija on oikein määritetty, emakolla on tilaa liikkua ja mittaaminen sujuu yksiselitteisesti.”

Teksti: Maija Yliaho, kuva Tuulia Nelimarkka

Lue KMVETin numerosta 5/2019 koko juttu, jossa on haastateltu lisäksi hyvinvointitutkijaa ja kahta vapaaporsitukseen siirtynyttä yrittäjää.