Porsastuotannon tehokkuuden arviointiin on erilaisia mittareita

Tehokkuuslukuja tarvitaan, että tiedetään, missä sikalassa mennään. Vertailutietojen avulla taas pystytään arvioimaan sitä, miten omassa sikalassa on onnistuttu verrattuna muihin sikaloihin. Nämä vanhat totuudet eivät muutu miksikään, mutta vaihtuvatko tärkeät tunnusluvut sikatalouden kehityksen myötä? Mitä asioita pitää seurata ja mihin verrata, että saa oikeaa informaatiota tämän päivän sikatilan johtamiseen?

Vieroitettujen porsaiden määrä emakkoa kohti vuodessa on luultavasti yleisin tapa arvioida porsastuotannon onnistumista kautta maailman. Siihen liittyviä tehokkuuslukuja kuten tehottomuuspäiviä, porsaskuolleisuutta, kiertonopeutta tai porsimisprosenttia käytetään tarkentamaan syitä ja seurauksia.

Kun verrataan tuotannon tehokkuutta eri maiden välillä, lasketaan usein myös tuotettujen lihakilojen määrä emakkoa kohti vuodessa. Pääsääntöisesti vieroitettujen määrä ja tuotetut lihakilot seuraavat samoja trendejä. Yllättäen kuitenkin Euroopan tehovieroittajat Tanska ja Hollanti häviävät Italialle tuotettujen lihakilojen määrässä. Se, missä sitten tuotetaan taloudellisesti parhaalla tuloksella, on oma lukunsa. Parman kinkkua ja muita erikoislihoja suosivan Italian tuotantoa ei ehkä kaikilta osin voi verrata muuhun Eurooppaan. Britanniassa ollaan joka tapauksessa huolissaan siitä, että sikäläinen sikatalous pysyy huonosti kehityksen kelkassa, puhuttiin sitten vieroitetuista porsaista tai tuotetuista lihakiloista.

Seuranta yksilöistä koko sikalan tasolle

Yhdysvalloissa sikatutkijat ovat viime vuonna tehdyssä tutkimuksessaan arvioineet erilaisten tunnuslukujen käyttöä niin sikatilojen johtamisen apuvälineenä kuin erilaisten tuotantomuotojen, erityyppisten tilojen ja erilaisen geneettisen aineksen välisessä vertailussa. Tutkimusaineistona heillä oli 13 kaupallisen sikayrityksen tuotosluvut kolmen vuoden ajalta.

Lähes kaikki tavat laskea tuotannon tunnuslukuja saivat tutkijoilta kritiikkiä. Heidän mukaansa luvut eivät ole vertailukelpoisia, koska yhä edelleen eri tuotannonseurantaohjelmat laskevat asioita eri tavalla.

Myös kirjaamistavat vaihtelevat tilojen välillä. Kun lasketaan esimerkiksi vieroitettujen porsaiden tai tuotettujen sikojen määrää emakkoa kohti vuodessa, tulokseen vaikuttaa paljon se, missä vaiheessa ensikot tulevat mukaan laskentaan. Tutkijat kertoivat havainneensa, että tuottajat jopa kaunistelevat omia vertailulukujaan sillä, että kaikki emakoiksi aiotut ensikot eivät koskaan päädy tietoihin.

Tutkijat arvostelivat myös lopullisten tulosten hidasta valmistumista. Kaikki ohjelmat automaattisesti olettavat, että siemennetyt emakot ovat tiineitä. Totuus yksittäisen emakon tyhjistä päivistä paljastuu ja vaikuttaa tuloksiin vasta, kun se porsii tai poistetaan.

Kun suuria muutoksia ei tapahdu, tulos pysyy keskimäärin oikeana. Äkillisiin muutoksiin ohjelma ei kuitenkaan ehdi reagoimaan.

Myös tilojen välisen vertailuanalyysin kannalta on haasteellista, että kaikkien vuoden aikana tehtyjen astutusten todellinen onnistuminen tiedetään porsimisprosentin ja pahnuekoon kautta käytännössä vasta toukokuussa. Tässäkin vertailulukujen oikeellisuuteen vaikuttaa se, että tietoja kirjataan yksiköissä eri vaiheissa.

Vieroitettujen määrä emakon elinaikana on tutkijoiden mukaan armoton luku, joka kertoo paljon emakoiden kestävyydestä. Luku lasketaan jakamalla tuotannosta tavalla tai toisella poistuneiden emakoiden porsasmäärä näiden poistettujen emakoiden määrällä halutulla ajanjaksolla.

Luku jää pieneksi tiloilla, joilla emakot poistuvat kierrosta hyvin aikaisessa vaiheessa eli keskimäärin kolmannen porsimiskerran jälkeen, tai joilla emakot ovat keskimäärin vanhoja, eli porsivat yli kuusi kertaa. Luku on pieni myös silloin, kun uusimisia on paljon. Tässä aineistossa elinikäistuotosten keskiarvot vaihtelivat 40 ja 60 porsaan välillä.

Tutkijat halusivat kuitenkin ottaa käyttöön vielä yhden luvun, joka heidän mukaansa kertoo suurelle yksikölle nopeasti ja rehellisesti, missä mennään. Syntyneiden ja vieroitettujen porsaiden määrä voidaan jakaa niiden päivien määrällä, jotka emakot ovat olleet sikalassa.

Koska näin saadut luvut ovat hyvin pieniä, keskimäärin 0,07, tutkijat päätyivät kertomaan ne sadalla. Näin saadaan tunnusluku ”vieroitettujen määrä emakoiden sikalassa olopäiviä kohti”, joka oli aineiston parhailla tiloilla kahdeksan tuntumassa, huonoimmilla noin viisi.

Emakoiden elinikäistuotos korreloi melko hyvin perinteisen emakkoa kohti vieroitettujen porsaiden määrän kanssa. Vieroitettujen määrässä emakoiden sikalassa olopäiviä kohti parhaaseen päässeet tilat sen sijaan vieroittivat tässä aineistossa vain noin 25 porsasta emakkoa kohti, eli viitisen porsasta vähemmän kuin eniten vieroittaneet.

Kokonaistarkastelussa tutkijoiden mukaan nämä tilat kuitenkin pääsevät parhaaseen lopputulokseen. Tutkijat heittivätkin isoille sikatiloille kysymyksen, haluavatko he olla kärjessä vain emakkoa kohti vieroitettujen määrässä vai haluavatko he johtaa oikeasti tehokasta yksikköä?

Kun tuloksia soveltaa oman sikalan arkeen, pitää muistaa, että usein näiden tutkimusten takana on kaupallinen tarkoitus. Silti tässäkin asiassa on hyvä olla kuulolla.

Teksti: Maija Yliaho

Lue koko juttu KMVETin numerosta 6/2019.