Pesämateriaalit ehkä hyödyllisiä muillekin sioille kuin emakoille
Emakoiden pesänrakennuksen tarve on tuttu ja paljon tutkittu ilmiö. Uudet tutkimukset viittaavat siihen, että pesämateriaaleista voi ehkä olla hyötyä muillekin sioille.
Oljet ja muu pureskeltava tai tongittava ovat sioille hyödyllisiä monella tavalla. Niiden runsas käyttö vähentää hännänpurentaa, etenkin jos porsaat saavat niitä syntymästään saakka. Emakko kaipaa niitä juuri ennen porsimista, jolloin sen valtaa kiihkeä halu rakentaa pesä.
Viimeaikaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että oljesta ja muista aineksista saattaa olla enemmänkin hyötyä kuin mitä aiemmin on tiedetty.
Sikayrittäjille on tuttua, että ennen kuin sika asettuu makuulle, se koskettelee usein jotain kärsällään tai suullaan. Nukkumaan valmistautuva lihasika siirtelee lattialla olevaa oljenkortta tai nuuhkii lattiaa kohdasta, jossa aiemmin oli olkea tai paperia. Jos lattialla ei ole mitään irtainta, sika saattaa korvikkeena tuuppia kärsällä kaveria ennen kuin asettuu makuulle.
Nukkumaan menemisen ja kärsällä puuhailun yhteys on näkyvimmillään elämän ensimmäisinä elinviikkoina. Sitä tekevät jo muutaman päivän ikäiset porsaat. Eniten tätä ”petaamista” näkee kiinteäpohjaisissa porsituskarsinoissa, joiden lattialla on kerros kuiviketta.
Ennen makuulle menemistään porsas vaihtaa näkyvästi mielentilasta toiseen. Kun porsas on siihen asti käyskennellyt eri puolilla karsinaa, tonkaisten välillä hiukan siellä ja hiukan täällä, niin nyt se pysähtyykin yhteen kohtaan karsinaa.
Se alkaa tonkia järjestelmällisesti yhdessä kohdassa tai siirrellä juuri tiettyjä oljenkorsia tai puruja kärsällään. Hetken pedattuaan se laskeutuu etupolvilleen ja sitten makuulle.
Yleensä porsituskarsinoissa on osaritilälattia, jolloin kuivikkeen käyttö rajoittuu enintään pieniin määriin. Nukkumaan menoa edeltävää tonkimistakin näkee vähemmän.
Joskus se saa toisen muodon: lämpölevylle kasaksi nukkumaan kömpiessään porsaat tonkivat kärsällään naapurin jalkaa tai kylkeä. Välillä koko porsaskasa nousee uudestaan jaloilleen, kun joku tavallista innokkaampi tonkija on häirinnyt muita yrittäessään kaivautua niiden alle.
Nukkumapesäkin ehkä käyttäytymistarve
Nukkumaanmenoon liittyvä kärsäpuuhastelu on tuttu näky niin yrittäjille kuin tutkijoillekin. Vasta viime aikoina on tutkijoiden joukossa herännyt kysymys, onko tässä käynnissä jotain tärkeämpääkin kuin vain ajankulu tai pikkuporsaiden pyrkimys päästä sisarustensa alle lämpimään.
Pesämateriaalin käsitteleminen levolle asettumisen yhteydessä saattaa olla sioille tärkeämpää kuin on ennen ajateltu. Se on samalla hyvä esimerkki siitä, miten niinkin tutusta eläimestä kuin siasta opitaan edelleen uutta.
Toistaiseksi ei vielä tiedetä, voiko nukkumaanmenoon sopivien pesämateriaalien avulla vähentää esimerkiksi hännänpurentaa tai muita käyttäytymisongelmia. Vastaus riippuu paljolti siitä, osoittautuuko nukkumaanmenotonkiminen pelkästään mukavaksi puuhailuksi vai onko se aito käyttäytymistarve.
Lue koko juttu KMVETin numerosta 1/2016
Teksti ja kuva: Helena Telkänranta