Otsonista apua tautien torjuntaan

Tuotantoeläintiloilla kutsumattomat vieraat käyvät kalliiksi. Valloilleen päässyt eläintautiepidemia tuhoaa helposti tilan talouden. Eläintautien torjunnassa tehokkaista ja turvallisista aineista on kuitenkin pulaa. Yhtenä ratkaisuna on tarjolla otsoni.

Otsoni on tunnetusti tehokas ja varsin paljon käytetty desinfiointiaine. Sitä hyödynnetään muun muassa vesilaitoksilla juomaveden puhdistuksessa. Otsonin ansiosta monilla vesilaitoksilla on luovuttu kokonaan kloorauksesta veden desinfioinnissa.

Otsonin teho perustuu otsonimolekyylin nopeaan ja luonnostaan tapahtuvaan hajoamiseen. Hajoamistuotteina syntyy tavallista happea sekä niin sanottu happiradikaali, joka reagoi nopeasti käsillä olevien epäpuhtauksien kanssa. Sopivissa olosuhteissa otsoni tuhoaa näin ollen mikrobeja tehokkaasti.

Otsonia pidetään varsin turvallisena desinfiointikeinona. Otsonin hajotessa syntyy vaarattomia yhdisteitä. Elleivät happi-radikaalit pääsee käsiksi mihinkään epäpuhtauteen, ne reagoivat keskenään muodostaen happea.

Otsonin vaarattomuuden edellytyksenä on se, etteivät hengitysilman otsonipitoisuudet nouse liiaksi. Otsonin hajukynnys on onneksi matala, minkä ansiosta raja-arvot ylittävät pitoisuudet havaitaan yleensä helposti. Luontaisen hajoamisen ja nopeiden jatkoreaktioiden ansiosta otsoni ja sen synnyttämät happiradikaalit myös katoavat itsestään.

Lyhytikäisyys toisaalta rajoittaa otsonin käyttökelpoisuutta. Otsonia ei voi hankkia purkissa tai säilyttää pitkiä aikoja. Se on valmistettava käyttökohteen läheisyydessä, eikä sen teho kestä kovin pitkään.

Esimerkiksi vesijohtoveden puhdistuksessa joudutaan turvautumaan otsonoinnin tehokkuudesta huolimatta niin sanottuun varmuusklooraukseen. Otsoni ei lyhytikäisyytensä vuoksi takaa veden säilymistä käyttövesiputkistoissa.

Turvallisille aineille tilausta

Syynä halulle käyttää otsonia maatiloilla on se, että tehokkaista, mutta haitattomista desinfiointiaineista on pulaa. Niille olisi käyttöä etenkin silloin, kun tilalla havaitaan helposti tarttuvia eläintauteja.

Monien desinfiointiaineiden ongelmana on myrkyllisyys sekä pysyvyys. Mikäli aineita ei saada kunnolla huuhdeltua, ne saattavat ajan myötä vapautua tuotantoeläintilaan.

Esimerkiksi huokoiset rakenteet, kuten puu, ovat ongelmallisia. Puhdistusaineet imeytyvät huokoisiin pintoihin, ja lämpötilan noustessa niitä voi haihtua tuotantotilan ilmaan, Eläinten terveys ETT ry:n asiantuntijaeläinlääkäri Olli Ruoho kertoo.

Tehokkaimmat desinfiointiaineet ovat yleensä varsin voimakkaita myrkkyjä. Altistumisesta on haittaa sekä ihmisille että eläimille. Vahvimpien desinfiointiaineiden käyttöä on haluttu turvallisuussyistä rajoittaa.

”Esimerkiksi formaldehydia saa toistaiseksi käyttää tuotantoeläintilojen desinfiointiin. Formaldehydi on kuitenkin EU:ssa selvitystyön alla. On mahdollista, että sen käyttö tullaan jatkossa kieltämään”, Ruoho toteaa.

Formaldehydin ongelmana on karsinogeenisuus. Lisäksi aine aiheuttaa jo varsin pieninä pitoisuuksina hengitystieoireita. Vahvojen käyttöliuosten roiskeista saattaa myös seurata silmävaurioita.

Monissa muissa desinfiointiaineissa on niin ikään omat ongelmansa. Kvaternaaristen ammoniumyhdisteiden tiedetään
aiheuttavan iho-oireita. Hapettavat peroksidit voivat puolestaan vaurioittaa rakenteita, sillä ne aiheuttavat korroosiota.

Mikrobien on havaittu ajan myötä kehittävän kantoja, jotka ovat vastustuskykyisiä desinfiointiaineille. Otsoni näyttäisi olevan tässä suhteessa poikkeuksellinen aine, sillä otsonille vastustuskykyisiä mikrobikantoja ei tiettävästi kovin helpolla synny.

Lue koko juttu KMVETin numerosta 2/2015.

Teksti ja kuvat: Kyösti Isosaari