Monta tapaa omistaa sika

Vaikka valtaosa Suomen sikaloista on teurastamon sopimusasiakkaita, joukkoon mahtuu itsenäisempiäkin toimijoita. Yhteistyö sikaloiden kesken ja kumppanuus kuluttajien kanssa tuovat pieniä väripisteitä sikakenttään.

Suurissa sikamaissa, kuten Tanskassa ja Hollannissa tilat käyvät sikakauppaa keskenään. Meillä sellainen on harvinaista, koska osan sika-aineksen genetiikasta omistavat jalostusyritykset, ei sikatila itse, sanoo Suomen sikayrittäjät ry:n johtokunnan puheenjohtaja Martin Ylikännö.

Suurimmat lihatalot HKScan Finland Oy ja A-Tuottajat Oy puolestaan omistavat jalostusyritys Finnpig Oy:n ja Oy Snellman Ab Figen Oy:n, joka muun muassa toimittaa karjunsiementä asiakastiloilleen. Lihatalot edellyttävät oman sika-aineksensa käyttöä sopimustiloillaan.

”Näin sopimustuottajat ovat sidoksissa teurastamoonsa”, Ylikännö pohtii.

Omistuspohja juontaa Suomen osuustoimintamalliin. Muualla jalostusyritykset ovat yksityisiä yrityksiä.

Ylikännö näkee, että sitouttaminen sopimusteurastamoon on lihatalon kannalta tärkeää, jotta se varmistaa neuvotteluasemansa lihamarkkinoilla ja saa tarvitsemansa raaka-aineen. Tuottajallekin sopimuksesta on hyötynsä, vaikka epävarmuutta tuovat esimerkiksi säännöllisesti toistuvat porsas- ja teurasruuhkat.

Sopimukset johtavat myös siihen, että sikaloiden, jotka vain kasvattaisivat yhteisomistuksessa olevia sikoja, voi olla hankala hankkia porsaita. Sikalat ovat niin sidoksissa teurastamoon, että laajamittaisempi ”virallisen” ketjun ulkopuolinen toiminta voi tarkoittaa sopimuksen irtisanomista.

Sopimustuottajien ohella on oman tiensä kulkijoita, joille tilojen välinen yhteistyö tai tiivis vuorovaikutus kuluttajiin on avainasemassa. Ylikännön mukaan tällaiset tilat myös virkistävät Suomen sikatalouskenttää.

Kaksi esimerkkiä uudenlaisesta omistuksesta

Iittiläinen Ismo Eerola on valinnut omanlaisensa tien sikojen kasvattamiseen ja samalla myös omistamiseen. Suoramyynnistä tuli aluksi ratkaisu itsenäisempään, muista alan toimijoista riippumattomampaan yrittämiseen. Toisaalta se mahdollisti yhteistyön uusien tahojen kanssa ja yksittäistä maatilaa sosiaalisemman toimintaympäristön.

Kysyntä kasvoi. Tuli huoli lihan riittävyydestä. ”Tähän kohtaan otimme mukaan asiakkaan. He rahoittaisivat tuotannon laajentamista, ja sikalan omistajina myös päättäisivät, miten sikoja hoidetaan, millaisissa oloissa niitä pidetään ja lopulta, miten liha käytetään”, Eerola kertoo.

Myös Vaahteramäen tilalla Somerolla toimitaan omalla konseptilla. Mikko ja Johanna Välttilä tarjoavat asiakkailleen sikojen kasvatuspalvelua. Vuonna 2014 he kasvattivat palveluna free range -tyyppisesti ulkona 30 sikaa, tänä vuonna jo sata, ja lähes jokaisella on eri omistaja.

Tavallisesti yksi henkilö tai perhe omistaa pääasiassa yhden porsaan. Välttilät huolehtivat possujen hankkimisesta paikalliselta porsastuotantotilalta sen jälkeen, kun he ovat saaneet tilaukset tulevilta omistajilta.

Teksti ja kuvat Maija Kyrö

Lue koko juttu KMVETin numerosta 5/2015