Miljoonat lihanaudat kuljetetaan Etelä-Euroopassa maasta toiseen kasvatuksen aikana

Suomalainen lihanauta ei elämänsä aikana vaihda kertaakaan kasvatuspaikkaansa maasta toiseen. Jalostuseläimiäkin meille tuodaan ja viedään vain muutamia harvoja vuosittain. Toisin on Etelä-Euroopassa, jossa miljoonia nautoja kuljetetaan maasta toiseen. Tätäkin suurta etua voisimme Suomessa hyödyntää markkinointivalttina. KMVET tutustui nautojen välitystoimintaan Ranskassa.

Nautojen kuljetus maasta toiseen on saanut valtavat mittasuhteet. TRACES-järjestelmään ilmoitettujen tietojen mukaan sisämarkkinakaupassa siirtyi vuonna 2014 maasta toiseen noin neljä miljoonaa nautaa, 33 miljoonaa sikaa ja 1,25 miljardia siipikarjaan kuuluvaa eläintä.

TRACES-järjestelmään ilmoitetaan, tai ainakin pitäisi ilmoittaa, kaikki maasta toiseen vietävät eläimet sekä sperma-annokset ja alkiot.

Suomalaisilla ei tässä kaupassa ole juuri roolia. Suomesta oli vuoden 2014 tilastossa kahdeksanneksi vähiten TRACES-ilmoituksia.

ETT:n ohjeiden mukaan meille on tuotu 2000-luvulla muutamia kymmeniä eläviä nautoja vuosittain, ja nekin jalostustarkoituksiin. Tuonnin huippuvuosina 2006–2007 tuotiin yli 400 nautaa vuodessa.

Ranskassa lihanautojen välitys sen sijaan on aivan toisen mittaluokan bisnestä. Maassa on vuoden 2015 tilastojen mukaan noin 19,3 miljoonaa nautaa. Niistä yli miljoona vietiin pois maasta. Ranskalaisten nautojen suuri vastaanottajamaa, Italia otti vuonna 2104 TRACESin mukaan vastaan 42 871 kuljetusta, joissa oli yhteensä 1 192 138 nautaa.

World Atlaksen mukaan Ranska vie eniten maailmassa eläviä nautoja, vuonna 2015 yli 1,5 miljardin Yhdysvaltojen dollarin arvosta (nykykurssilla 1,57 miljardia euroa). Muut yli miljardin dollarin arvosta eläviä nautoja vievät maat olivat vuonna 2015 Kanada ja Australia.

Eläimet kootaan keräilykeskuksiin

Ranskassa eläinten välitystä harjoittavat sekä viljelijöiden omistamat osuuskunnat että yksityiset yritykset. Ensin mainitut ovat usein suuria, satojen tai tuhansien jäsenten monikerroksisia organisaatioita, yksityiset yleensä välityskapasiteetiltaan selvästi pienempiä.

Yksi suurista karjankasvattajien osuuskunnista on Kaakkois-Ranskassa toimiva Feder, jolla on noin 4 500 viljelijäjäsentä. He myyvät vuosittain yhteensä noin 190 000 nautaa ja 160 000 lammasta.

Federillä on kahdeksan keräilykeskusta, joihin eläimet kootaan tiloilta ennen niiden kuljetusta teurastamoon tai jatkokasvatukseen. Eläinvälityksen vuosittainen liikevaihto on 290 miljoonaa  euroa.

Yksi Federin jäsenosuuskunta on Socaviac, joka välittää noin 100 000 nautaa vuosittain. Osuuskunnalla on 2 700 jäsentä, ja eläinkauppaa on tehty jo 35 vuoden ajan. Socaviac vie vuosittain noin 80 000 nautaa ulos Ranskasta.

Socaviacilla on Kaakkois-Ranskassa kolme suurta keräilykeskusta, joihin naudat kootaan tiloilta ennen niiden kuljetusta teurastamoon tai jatkokasvatukseen. Yksi niistä on vierailukohteemme Montceau-les-Minesissa.

Koonti, lajittelu ja kuljetus eteenpäin

Nautoja tuodaan maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin keräilykeskukseen, josta ne kuljetetaan teurastamoon tai lähtevät vientimatkalleen tiistaista torstaihin. Noin 20 kilometrin säteeltä karjatilalliset tuovat eläimensä traktorilla keskukseen. Kauempaa tuleville on järjestetty kuljetus keskuksen kymmenellä eläinkuljetusautolla.

Keskuksessa naudat ovat yleensä enintään parin päivän ajan. Karsinoissa on vesikupit ja kuivaa heinää vapaasti tarjolla. Viikonlopun ylitse eläimiä on keskuksessa hyvin harvoin, ja vain jostain erityisestä syystä.

Noin 80 prosenttia Montceau-les-Minesin keskuksen kautta kulkevista naudoista on charolais-rotuisia, joka on tälle alueelle tyypillinen rotu. 15 prosenttia välitettävistä on limousinea ja viitisen prosenttia muita rotuja.

Keskuksessa eläimet punnitaan ja painot kirjautuvat automaattisesti tietojärjestelmään, johon eläinten korvamerkit on skannattu viivakoodeista jo kotitilalla. Sähköisiä korvamerkkejä naudoilla ei Ranskassa vielä ole, mutta on päätetty, että pitkällä aikavälillä ne otetaan käyttöön.

Naudat lajitellaan jokaisen asiakkaan tarpeen mukaan painon, iän ja kunnon perusteella. Ryhmistä pyritään saamaan tasaisia ja tasalaatuisia. Samanlaiset eläimet päätyvät samaan erään.

Suuri osa lihasonneista viedään loppukasvatukseen toiseen maahan, Ranskasta useimmin Italiaan, jonne on lyhin matka, ja jossa sonnit ovat kysyttyjä. Italiassa loppukasvattamot ovat  tyypillisesti 200–1 000 naudan tiloja.

Lue koko juttu KMVETin numerosta 1/2017.

Teksti: Pirjo Mälkiä, kuvat: Nora Uotila