Jalkasairaudet maksavat sika-alalle miljoonia

Erilaiset liikuntaelinsairaudet heikentävät sikojen hyvinvointia, aiheuttavat niille kipua, lyhentävät tuotantoikää ja aiheuttavat tuottajille taloudellisia tappioita, jotka nousevat koko sika-alalla miljooniin euroihin vuodessa.

Heikkojalkaisuus ja ontuminen ovat näkyviä, tunnistettavissa olevia oireita liikuntaelimissä. Heikkojalkaisuus ja ontuminen liittyvät sikojen ympäristöön ja hoitoon, kuten kasvatusoloihin, ja ruokintaan, ja voivat johtua myös fyysisestä vammasta, perinnöllisestä poikkeavuudesta ja sian saamasta tautitartunnasta.

Liikuntaelinsairauksista kärsivä sika makaa usein enemmän kuin tervejalkainen, ja on haluton seisomaan. Muita oireita voivat olla muun muassa sian heikko tasapaino ja sen ilmaisema kipu, ruokahaluttomuus, kuume, nivelten turpoaminen tai niveltulehdukset ja luunmurtumat. Myös omituinen istuma-asento, muiden sairauksien esiintyminen ja emakon haluttomuus astutukseen voivat kieliä liikuntaelinsairauksista. Heikkojalkaisuus heikentää sikojen kasvua, lisääntymiskykyä ja kestävyyttä.

Heikkojalkaisuus keventää kukkaroa

Liikuntaelinsairaudet ovat eräs yleisimmistä syistä, joiden vuoksi sikoja poistetaan ennenaikaisesti. Heikkojalkaisuuden vuoksi poistetaan karkeasti laskien 10–20 prosenttia emakoista.

Aikaisemmassa tutkimuksessa olemme arvioineet, että heikkojalkaisuuden ja ontumisen kustannukset voisivat olla jopa 290–330 euroa sairastunutta emakkoa kohti. Tutkimuksessa heikkojalkaiseksi määriteltiin emakko, jota oli hoidettu tai joka oli poistettu liikuntaelinsairauksien vuoksi. Joissain ulkomaisissa tutkimuksissa heikkojalkaisuuden ja ontumisen kustannuksiksi on arvioitu vain 145–180 euroa sairastunutta emakkoa kohti.

Lihasioilla puolestaan on arvioitu, että heikkojalkaisuuden ja ontumisen kustannukset vaihtelevat runsaasta kymmenestä eurosta vajaaseen 70 euroon sairastunutta lihasikaa kohti, riippuen siitä, mikä liikuntaelinsairauden aiheuttaa. Ruotsalaistutkimuksen mukaan heikkojalkaisuuden ja ontumisen kustannukset puolestaan olivat noin 1,7 euroa tuotettua lihasikaa kohti. Kokonaisuutena heikkojalkaisuus ja ontuminen voivat siis aiheuttaa Suomen sika-alalle miljoonien eurojen tappiot vuosittain.

Monisyinen ongelma

Liikuntaelinsairauksia on usein vaikea tunnistaa niin ajoissa, että niihin ehdittäisiin puuttua kunnolla. Liikuntaelinsairauksiin sisältyy laaja kirjo erilaisia sairauksia, kuten osteokondroosi, niveltulehdus, jalkojen heikkoudet, halvaus, jalkavauriot tai -vammat, luunmurtumat ja erilaiset infektioista johtuvat sairaudet.

Heikkojalkaisuuden ja ontumisen puhkeamisen taustalla ei useinkaan ole yhtä ainoaa syytä. Sairauden aiheuttajina on sekä eläinyksilöstä että sen pito-oloista riippuvia riskitekijöitä. Sian perimä vaikuttaa jalkasairauksien riskiin. Esimerkiksi osteokondroosi on kasvuruston rappeumasairaus, joka ilmenee sioilla ontumisena tai nivelvaivoina.

Verenkierron häiriintymistä kasvurustossa pidetään todennäköisenä syynä osteokondroosin puhkeamiseen. Osteokondroosin riskiä lisäävät sian nopea kasvu ja lihakkuus sekä luurangon poikkeavuudet. Niveltulehdusten riskiin puolestaan vaikuttavat muun muassa sian immuniteettitila, stressi ja ikä.

Jalan tai sorkan fyysiset vauriot, kuten luunmurtumat, jänteiden repeämiset tai sorkan vauriot aiheuttavat heikkojalkaisuutta ja ontumista. Sikojen pito-olosuhteista tiedetään, että fyysinen aktiivisuus vaikuttaa vammojen ja vaurioiden riskiin. Huonokuntoinen tai sorkille sopimaton lattia, pintojen liukkaus, likaisuus tai karheus, tilanahtaus ja karsinan rakenne, ritilälattia, sian liikkumattomuus ja ruokinnan puutteet voivat vaikuttaa liikuntaelinsairauksien riskiin.

Lihasioilla liikuntaelinsairaudet ovat yhteydessä hännänpurentaan, sillä purruilla sioilla esiintyy puremattomia enemmän liikuntaelinsairauksia, ja lisäksi jalkavaivaisilla lihasioilla esiintyy tervejalkaisia enemmän myös hännänpurentaa.

Teksti: Jarkko Niemi, kuva: Tuulia Nelimarkka

Lue koko juttu KMVETin numerosta 4/2019