Genomijalostuksella kohti tulevaisuuden emolehmää
Genomitietoa on hyödynnetty lypsykarjan jalostuksessa jo pitkään hyvin tuloksin. Pian siitä on tulossa arkea myös emolehmäkarjoissa. Hanke genomisen jalostusarvostelun kehittämiseksi puhdasrotuisille liharotueläimille on juuri lähdössä käyntiin. Yhteispohjoismaiseen urakkaan osallistuvat Pohjoismainen jalostusarvosteluyhdistys NAV, LUKE, Faba, VikingGenetics sekä teurastamot Atria, HKScan ja Snellman.
Genomisen valinnan käyttöönotto lihakarjalla tehostaa ja nopeuttaa jalostusta merkittävästi. Se lyhentää sukupolvien välistä aikaa ja parantaa arvosteluvarmuutta etenkin nuorilla eläimillä. Suurimmat hyödyt saavutetaan alhaisen periytymisasteen ominaisuuksissa kuten hedelmällisyydessä sekä vasta elinkaaren päässä mitattavissa teurasominaisuuksissa. Myös polveutumiset varmistuvat, eläinvalinnat tehostuvat, tuotannon suunnittelu ja ohjaus helpottuu ja kannattavuus paranee, kehityspäällikkö Kaisa Sirkko Fabasta luettelee. Lisäksi eläinten hyvinvointi kohenee, ympäristövaikutukset vähenevät ja lihan jäljitettävyyskin paranee.
Genomisista työvälineistä odotetaan apua myös lihan syöntilaadun kehittämiseen. Esimerkiksi lihan mureuteen vaikuttavat entsymaattiset ominaisuudet, kalpaiini ja kalpa-statiini, voidaan havaita genomistakin. Irlannissa on jopa kehitteillä genominen jalostusarvo mureudelle, tutkija Maiju Pesonen LUKEsta kertoo. Hänen mukaansa genominen jalostusarvo antaa uusia ja toivottuja työkaluja myös lihaa tuottaville risteytyskarjoille.
Genomivalinnan rakentamisen tekee mahdolliseksi naudan genomista eli perimästä muodostettu tiheä SNP-merkkikartta. SNP-merkki tarkoittaa genomissa kohtaa, jossa on tietty etukäteen tunnistettu emäsjärjestys.
Eri kohtia naudan genomissa tarkastellaan DNA-siruksi kutsutulla systeemillä. Yksi siru voi käsittää jopa 700 000 SNP-merkkiä.
Jalostettavien ominaisuuksien ja SNP-merkkien väliset yhteydet lasketaan referenssi- eli lähtöpopulaatiosta, Kaisa Sirkko valottaa, ja korostaa, että käytetty referenssipopulaatio on erittäin tärkeä. Jos se poikkeaa geneettisesti paljon omastamme, tulosten luotettavuus kärsii.
Eläimistä kerättyjen tietojen hyödyntämistä kehitettävä
Referenssipopulaation rakentaminen on mittava urakka, joka vaatii arviolta jopa 3 000 genominäytettä rotua kohden. Haastetta lisää se, että emolehmätarkkailuun kuuluvat vajaat 13 000 emolehmää jakaantuvat usean rodun kesken. Tarkkailutietojen lisäksi hyödynnetään nautaeläinrekisteriä, teurasdataa ja todennäköisesti myös tietoja risteytyseläimistä.
Pohjoismaisen yhteistyön ohella kehitystyössä voidaan ottaa oppia irlantilaisten kokemuksista.
”He ovat jo keksineet pyörän. Meidän ei kannata keksiä sitä uudelleen”, toteaa Pesonen, joka on seurannut irlantilaisten genomijalostusponnisteluita jo vuosien ajan.
Irlannissa genomisia jalostusarvoja on räätälöity erikseen jalostus- ja risteytyskarjojen tarpeisiin. Näin pystytään tehokkaammin löytämään ja erottelemaan uudistukseen ja loppukasvatukseen soveltuvat eläimet. Jalostusindeksit ilmaistaan euroina, mikä puhuttelee viljelijää tehokkaammin kuin pelkät numerot, Pesonen uskoo.
Hänen mielestään meillä olisi irlantilaisilta paljon opittavaa etenkin tiedonsiirrosta. Nyt olemassaolevia tietomassoja ei pystytä hyödyntämään täysipainoisesti.
”Meillä kertyy aivan samat tiedot jokaisesta naudasta, mutta organisaatiot eivät taivu siihen, että tietojen siirto ja käsittely olisi vapaata, vaan yleensä tiedot ovat jonkun omaisuutta. Tietojen käsittely vaatii aina rahaa ja kysymys on joka kerta siitä, mistä sitä saadaan.”
Tehokas rehun hyväksikäyttö edullista ympäristölle ja taloudelle
Rehuhyötysuhde eli eläimen kyky käyttää rehua tehokkaasti ylläpitoon ja kasvuun pompahtaa nykyään esiin tuon tuosta, eikä syyttä. Rehuhyötysuhteeltaan tehokkaat eläimet käyttävät vähemmän resursseja lihakilon tuottamiseen ja ovat siten ympäristötehokkaampia. Tavoitteena tulisi olla myös mahdollisimman suuri eläintuotto hehtaaria kohti, Pesonen huomauttaa.
Emolehmätuotannon ympäristörasite vaikuttaa tiedostavan kuluttajan ostopäätöksiin ja siksi tuotannon on osoitettava kykenevänsä vastaamaan ilmastonmuutoshaasteeseen. On haettava kustannus- ja ympäristötehokkaampia tapoja toimia ja tuottaa lihaa. Alan kohtaamiin ympäristösyytöksiin on reagoitava nopeasti ja eläinaineksella on tässä merkittävä rooli, korostaa Atria Nauta kehityspäällikkö Susanna Vehkaoja.
Teksti ja kuvat: Tiina Kolunsarka
Lue KMVETin numerosta 1/2019 juttukokonaisuus, joka käsittelee liharotujen genomijalostusta, siitossonnien rehunkäyttökyvyn mittausta ja irlantilaisten edistyksellistä toimintaa nautojen jalostuksessa.